Hyppää pääsisältöön
Kuva
Näyttelijä Emmi Nieminen. Kuva Jiri Halttunen
Pääsisältö
Teatterissa minua sytyttää yhteisöllisyys, ihmisläheisyys ja se, että teatteri tapahtuu hetkessä. Oma polkuni teatterin pariin ja näyttelijäksi on aika suoraviivainen. Kiinnostuin lukioikäisenä ilmaisutaidon tunneilla näyttelemisestä, ja valmistuttuani ylioppilaaksi hain Teatteritaiteen tutkinto-ohjelmaan Tampereen yliopistoon, tuttavallisemmin Nätylle. Pääsin ensiyrittämällä sisään, ja opiskelin itseni siellä teatteritaiteen maisteriksi. Olen laulanut koko pienen ikäni, mutta haaveet tulla näyttelijäksi ovat syttyneet omalla kohdallani aika ”myöhään”. Onneksi uskalsin hakea kouluun ja rohkeasti tavoitella tätä ammattia, sillä nykyään rakastan työtäni enkä osaisi kuvitella itseäni tekemässä työkseni muuta.
 
Näyttelijäntyössä minua kiehtoo erityisesti sen rajattomat mahdollisuudet. Näyttelijä toimii katsojalle peilinä ympäröivästä maailmasta, ja tämä voi tapahtua hyvin erilaisten roolien ja tarinoiden kautta. Olen todella iloinen, että olen heti urani alussa päässyt tekemään toinen toisistaan erilaisempia rooleja. Mieleenpainuvimpia ovat hahmot, joiden tapa olla, puhua ja ilmaista itseään poikkeavat täysin omasta tavastani olla ja elää.
 
Olen viihtynyt Jyväskylän kaupunginteatterin työporukassa hyvin. Teatteritalolla en ole päässyt käymään, koska teatteri on tänä vuonna väistötiloissa, joten kokemukseni teatterista perustuvat sen ihmisiin. Vastanäyttelijäni Sami Ulmasen kanssa on hauskaa, inspiroivaa ja turvallista työskennellä, niin kuin koko muunkin, teknisen ja taiteellisen työryhmän kanssa.
 
Hyvä teatteriesitys rakentuu mielestäni monesta elementistä. En itse haluaisi arvottaa teatteriesityksiä hyviksi tai huonoiksi, sillä ”huonotkin” teatteriesitykset voivat saada katsojassaan paljon ajatuksia aikaan. Se on teatterin merkityksellisyyden ydintä. Olen esimerkiksi sitä mieltä, ettei esityksen kaikkia juonenkäänteitä tai merkityksiä tarvitse ymmärtää, jotta esityksestä voisi nauttia. Rakastan nauraa teatterissa. Jos menen katsomaan musikaaleja, koen nauttivani aina. Koen musikaaleissa usein eskapismia todellisuudesta, ja sitä tarvii aina silloin tällöin. 
 
Pidän myös esityksistä, jotka saavat minut ajattelemaan. Hyvän teatteriesityksen ei nimittäin tarvitse aina olla mukavaa katsottavaa! On tärkeää käydä katsomassa erilaisia esityksiä, sellaisiakin, jotka eivät välttämättä esityksen päätyttyä voita puolelleen.
 
Rentoudun askartelun ja käsitöiden parissa. Olen virkannut ystävieni vauvoille helistimiä ja teen itselleni joka kuukausi geelikynnet. Olen siis vapaa-ajallani näpertäjä! Liikun ja urheilen myös paljon. Olen ilmoittautunut tänä syksynä crossfit-kurssille. Saa nähdä jäänkö lajiin koukkuun...
 
Olen jo pitkään käyttänyt itseni rauhoittamis- ja kannustamismielessä sanontaa: ”Vaikka mitä tapahtuisi, tänäkin iltana pääset taas omaan sänkyyn”. Olen kova jännittämään, joten minua rauhoittaa ajatella, että pääsen aina päivän päätteeksi omaan sänkyyni, vaikka päivä menisi miten. Rakastan myös nukkumista, joten siksi omassa sanonnassani on varmaan sänky mainittu suurimpana houkuttimena. 😂


 

Alasivu

Mukana näytelmässä:

Rakkauden viisi vuotta