Sami Ulmanen

Muistan elävästi ne alakoulun teatteriretket Lahteen ja Hämeenlinnaan, jolloin sain ensikosketuksen elävään teatteriin. Oma innostus teatterin tekemiseen heräsi lukiossa, jonka musiikkilinjalla pääsin osallistumaan erilaisiin musikaali- ja teatteriproduktioihin. Liityin myös Lahden nuorisoteatteriin, jossa puuhailin muutaman vuoden. Lukion aikana tulevaisuudensuunnitelmat menivät uusiksi ja yliopiston sijaan hain nykyään jo edesmenneelle musiikkiteatterilinjalle Lahden ammattikorkeakouluun, johon pääsin ensiyrittämällä. Opiskeluaikana palo teatteria kohtaan sen kun kasvoi, ja valmistumisen jälkeen olen päässyt tekemään useita produktioita eri teatterissa ja kehittymään ammatissa.

Jyväskylän kaupunginteatteri on hyvämaineinen ja ohjelmistoltaan kunnianhimoinen ja kiinnostava. Tunnelma on lämmin ja rakennuksen keskeinen sijainti toivottaa kaikki tervetulleeksi. Pidän Jyväskylän virkeästä energiasta ja teatteri on osaltaan luomassa tätä viihtyisyyttä.

Pidän sellaisesta teatteriesityksestä, jossa saan herkistyä tuntemaan mitä erilaisimpia tuntemuksia. Sellainen, joka saa oman ajatteluni ja elämänkatsomukseni näkymään uudessa valossa. Sellainen, jossa voin saada itseni kiinni jostain epäedullisesta ajatuksesta tai tavasta. Teatteri on hyvin otollinen paikka voimakkaiden kokemusten luomiselle ja siinä teatterin yleissivistävä ja kasvattava luonne näyttäytyy. Toki kaiken ylevän rinnalla välillä on todella raikastavaa mennä teatteriin nauttimaan, unohtamaan teatterisalin ulkopuolinen maailma hetkeksi.

Olen mökki-ihminen henkeen ja vereen. Jos vain mahdollista, menen aina mökille kun on aikaa. Vaikka siellä olisikin puusavotta tai kylpyvesien kantaminen tai muut askareet odottamassa, saan suurta mielihyvää ja valtavasti energiaa tällaisten perusasioiden tekemisestä. Myös luonnossa liikkuminen ja retkeily ovat lähellä sydäntä. Talvikuukausina intoudun neulomaan, ja innostuksen hetkellisyydestä on todisteena useampi keskeneräinen projekti käsityölaatikossa.

Mitään yksiselitteistä mottoa minulla ei ole, mutta olen omaksunut, tai ainakin yrittänyt omaksua, muutamia ohjenuoria tasapainoisempaan elämään:
“Kohtele itseäsi samalla lempeydellä kuin kohtelet rakkaimpiasi.”
“Pyydä apua, ota vastaan apua, tarjoa apua.”
“On täysin ok myöntää olleensa väärässä.”
“Oletus on möhläyksen ensiaskel.”
Ja muutama vähän rouheampi:
“Karma is a bitch.”
“Ketään ei kiinnosta.”