Käsintehtyjä harjoja sidotaan perinteisten käsityömenetelmien mukaan luonnonmateriaaleista

Kaikki harjat sidotaankin käsin Suomessa. Myyntinäyttely on esillä Suomen käsityön museon Ikkunagalleriassa 25.3.–21.5.2023. Näyttelyyn on vapaa pääsy. 

Vuonna 1997 perustetun yrityksen perustaja Kai Heiskari on harjansitoja jo toisessa sukupolvessa ja oppi taidon omalta isältään. Harjansitojan ammatti ei ole ihan yleisimmästä päästä Suomessa, ja Heiskarin ja hänen isänsä valikoimaan kuului alun perin myös erilaisia rottinkitöitä. 

 - Kun aloitin oman toiminnan vuonna 1997, tein harjojen lisäksi enimmäkseen pärekoreja. Harjat olivatkin vähemmistössä noin 15 vuoden ajan, kunnes kyllästyin korien punomiseen ja aloin panostamaan harjoihin enemmän. Nykyään valikoimani sisältää vaihtelevasti noin 20 erilaista harjamallia, Kai Heiskari kertoo. 

Tärkeimpänä kriteerinä Kaarnalaivan toiminnassa on ollut mahdollisimman pitkälle perinteisten käsityömenetelmien käyttö, sekä luonnonmateriaalit. Harjojen rungot ovat puuta ja harjakset eläinten jouhia, kasvikuituja tai sekoitus molempia. Eläinten jouhista mukana voi olla hevosen, lehmän tai vuohen jouhia. Yleisimmät kasvikuidut ovat palmunlehdistä, agavekaktuksesta, tai kookospähkinästä saatuja kuituja. Näitäkin voidaan sekoittaa keskenään, jotta saadaan erilaisia karkeusvaihtoehtoja. Nykyään mukana voi tosin olla myös biomuovia, Heiskari kertoo.

Siisti harjakauppa -näyttelyssä näkyykin harjansitojan monipuolinen työ. Harjoja valmistetaan moneen eri käyttötarkoitukseen, jolloin pitää huomioida myös käyttöergonomia ja valita käytettävä harjasmateriaali toimintatarkoituksen mukaan. Saunaharjassa harjaksina toimii hevosjouhi, kookos ja agave, kun taas patasudin harjas on bassinaa. Pehmeän pullan sutiminen taas sujuu parhaiten hevosjouhisella sudilla ja pölyt tarttuvat parhaiten vuohenpartaiseen pölyhuiskaan. Näyttelyn harjojen puuaines on pääosin pyökkiä tai koivua.