Hegy Tuusvuori

Rakastan teatterissa sitä, miten esitys muodostuu monien ammattiryhmien yhteistyönä. Esitys on jaettavissa yhdessä yleisön kanssa hetkellisenä kokemuksena, joka kuitenkin toistetaan lukuisia kertoja aina hetken taiteena. Parhaimmillaan teatteri pystyy tekemään tuntemattomasta tuttua ja tutusta vierasta, sekä synnyttää maailmoja, joita ei ole olemassa, mutta joissa on jotain tunnistettavaa. Päädyin työskentelemään teatterissa ensimmäistä kertaa lukioaikana Seinäjoen kaupunginteatterin narikassa ja rakastuin kuhinaan, jota teatteri on täynnä niin takatilojen käytävillä kuin yleisöaulassa. Nautin silloin ja edelleen katsoa ja kokea teatteria. Menin lähes aina narikkavuoroni aikana sulkemaan yleisöovet ja jäin katsomaan esityksiä, jotka imivät maailmaansa. Unelmoin silloin näyttelijän ammatista, jonka opintojen pariin päädyin muutamaa vuotta myöhemmin Tampereelle. Olen onnellinen saadessani työkseni kertoa tarinoita tutkien ilmiöitä, ihmisyyttä, tunteita ja kontaktia käyttäen kehoani laajasti. Rakastan tätä työtä koko ajan enemmän.
 
Jyväskylän kaupunginteatterissa tehdään laajalla skaalalla ohjelmistoa. Nautin näyttelijänä päästessäni osaksi suurmusikaalia ja joukon voimaa sekä toisaalta saadessani pienellä näyttämöllä näytellä hyvin pienesti ja intiimisti lähellä yleisöä. Jyväskylän kaupunginteatterissa on hyvä yhteishenki ja väkeä sen verran vähän, että kaikki työntekijät oppii tuntemaan. Arvostan kollegoitani ja koko teatterin henkilökuntaa suuresti ja nautin heidän seurastaan.

Harrastan avantouintia, metsäretkeilyä, maalaamista ja helppoa kokkaamista. Olen osa Tarinateatteri Voxia, joka koostuu teatterialan ammattilaisista ympäri Suomea. Se on minulle myös tärkeä harrastuksen ja työn yhdistelmä. Rentoudun nauraessani. Yksi lempipuuhistani kotona on lastenkirjojen lukeminen pian esikouluikäiselle lapselleni. Entisen työkaverini sanoja lainaten mottoni on: “Häpeällä siitäkin selviää”.