Anna-Maija Oka

Jonkinlainen ilmaisuntarve minulla on aina tainnut olla. Olen tehnyt musiikkiteatteria eri muodoissa aika kauan ja se on ohjannut syventymään musiikin ohella myös näyttelijäntaiteeseen, jota opiskelin Tampereen yliopiston Nätyn maisteriohjelmassa 2019-2021. Teatterissa minua viehättää erilaisten taiteiden yhteentulo, illuusio, estetiikka, syvä inhimillisyys - ja toisaalta ei-inhimillisyys. Teatteriin minua ajaa halu olla luomassa ja jakamassa taidekokemusta. Hyvä esitys horjuttaa minua, sysää sivuun tutulta raiteelta, saa elämään mukana, tuottaa nautintoa tai muita tunteita ja jättää jäljen. Haluan päivittää käsityksiäni ja luulojani teatterityöstä, laajentaa ilmaisuani, oppia, yllättyä ja aloittaa aina uudestaan. Olen erityisen kiinnostunut tragediasta. Haastavimpina lajityyppeinä pidän musikaalia, farssia ja komediaa erityisesti rytmin vuoksi.

Jyväskylän kaupunginteatterissa minua kiehtoo mukava yhteisö ja monipuolinen talo.  Vapaa-aikanani ulkoilen, luen, keitän teetä ja joogaan. Tykkään tästä Tove Janssonin motosta: ”Ei ole mikään konsti olla rohkea, jos ei pelkää.”
 

Hienoja hetkiä omalta uralta:

1. Bertolt Brechtin/Kurt Weillin Seitsemän kuolemansyntiä (2013) (ohjaus: Cris af Enehielm) Teimme taistelukohtausta kuumassa ja pölyisessä teollisuushallissa ja yhtäkkiä ohjaus loksahti paikoilleen. Sitä hien ja ilon määrää! 
2. Vasen poikki ja halaki (2021) (käsikirjoitus ja esiintyminen minä ite, ohjaus ja dramaturgia Liila Jokelin, äänisuunnittelu Riku Wallin) Tämä teos syntyi luopumisprosessista: myin oman poromerkkini vuonna 2020 kuten muutkin perheenjäseneni tekivät. Se sai pohtimaan suhdettani poroelinkeinoon, juuriin, Lappiin ja identiteettiin.